Toimintaympäristöjen voimakas muutos haastaa ammattikorkeakoulujen toiminnan. Uudistuva ammattikorkeakoulupedagogiikka vie oppimistoiminnan yhä voimakkaammin ulos oppilaitoksesta aitoihin oppimisympäristöihin. Erilaisissa oppimisympäristöissä työskentelevä opiskelija katoaa opettajan ulottumattomiin ja hän näyttäytyykin usein opettajalle verkko-opiskelijana. Tällöin opettajan tärkeimmiksi tehtäviksi nousevat ohjaus ja palautteen antaminen.

Saman aikaisesti ammattikorkeakoulupedagogiikassa korostuvat opiskelijalähtöisyys, yksilölliset ja joustavat opinpolut. Ammattikorkeakouluopiskelu näkyy opiskelijalle henkilökohtaisina valintoina ja toteutuksina niin tutkinto kuin opintojaksotasolla. Tällöin vastuu opiskelusta ja osaamisen kehittymisestä siirtyy opiskelijalle.

Vastuun siirtyminen opiskelijalle korostaa opiskelijan itseohjautuvuutta.

Hän suunnittelee, toteuttaa ja reflektoi oppimistaan. Itseohjautuvalla opiskelutaidolla (self-direction) tarkoitetaan opiskelija-aloitteista, vastuullista, suunnitelmallista ja tehokasta toimintaa erilaisissa opiskelutehtävissä ja -tilanteissa. Opiskelutaito on osaamista, joka kehittyy elämänkokemuksen ja koulutuksen tuoman harjaantumisen myötä. Näiden taitojen karttuminen edellyttää ohjausta ja palautetta. Miten voisin tukea opiskelijan itseohjautuvuutta ja oppimisprosessin omistajuutta kasvattamatta kuitenkaan omaa työpanostani?

Voisiko oppimisanalytiikka vastata opiskelijan kasvavaan palautteen janoon?

Kasvavan ohjaustarpeen tueksi opettajat kehittävät digitalisoituja opiskeluprosesseja. Oppimisalustalle laaditun prosessin tulisi ohjata opiskelijaa tarjoamalla palautetta etenemisestä ja oppimisesta. Jotta oppimisalusta voisi tuottaa automatisoitua palautetta, täytyy prosessin liittää suunnitteluvaiheessa arviointi-, palaute- ja ohjauspisteitä. Tässä yhteydessä arviointipiste voidaan määritellä digitaaliseksi jalanjäljeksi, joka toimii niin automatisoidun kuin opettajan palautteen ja ohjauksen tukena.

Luettuani artikkelin Ohjaaminen arvioinnin funktiona, havahduin tarkastelemaan ammattikorkeakoulupedagogiikan haasteita ohjaavan arvioinnin kautta. Ohjaava arviointi vastaa kolmeen eri tyyppiseen kysymykseen:

  • mihin opiskelija on menossa,
  • missä hän on nyt ja
  • mitä hänen pitäisi seuraavaksi tehdä.

Ohjaava arviointi kohdistuu opiskeluprosessin eri tasoille: tehtävä-, prosessi-, itsesäätely- sekä henkilötasoille. Tehtävätasolla palautteella otetaan kantaa jonkin tehtävän onnistumiseen tai johonkin tuotokseen. Prosessitason palaute kohdistuu siihen toimintaan, jolla tuotos tai lopputulos on saatu aikaiseksi. Itsesäätelytason palaute kohdistuu opiskelijan toiminnan itsearviointiin ja itseohjaukseen. Henkilötason palauteet taas sisältävät tavallisesti opiskelijan persoonaan kohdistuvia huomioita. Arjessa ohjaavan arvioinnin eri tasot ovat usein integroituneena palautteeseen ja harvemmin esiintyvät erillisinä.

Kun ohjaavan arvioinnin palautetyyppejä ja tarkastelutasoja sekä oppimisanalytiikalle asetettuja toiveita tarkastellaan rinnan, havaitaan, että olemme samojen tutkimuksellisten kysymysten äärellä. Tarkasteluun nousevat teemat, jotka liittyvät opiskelijoiden tukemiseen ja heidän oppimisprosesseihinsa: itseohjautuvuuden tuki, opiskelijoiden omien kykyjen ja kehityksen tuki, yksilöllisten vaikeuksien ja puollonkaulojen tunnistaminen, keskeytysten hallinta, tuki-interventioiden ajoitus, verkosto ja vuorovaikutus, vaihtoehtoiset oppimisresurssit, palaute ja oppimiskokemus. (Auvinen 2017)

Heräsin pohtimaan omaa arkeani ja toimintaani verkko-opettajana:

  • mihin havaintoihin tällä hetkellä nojaan omat tulkintani toteuttaessani ohjaavaa arviointia?
  • Millaisia digitaalisia jalanjälkiä hyödynnän toimintani tukena?
  • Millaisia digitaalisia jalanjälkiä opiskelijan toiminnasta tulisi jäädä?

Ohjaavan arvioinnin tarkastelu herätti monenlaisia ajatuksia. Auttaisiko ohjaavan arvioinnin tarkastelukulma yksinkertaistamaan ja määrittelemään datan keräämistä?

Entä, jos oppimisanalytiikka tuottaisi ohjaavan palautteen perustana olevan visualisoidun datan opiskelijalle itselleen?

Minkä ohjaavan arvioinnin kysymyksen tai tason tueksi riittäisikin pelkästään datan visualisointi ja mikä osa ohjaavasta arvioinnista jäisi opettajalle?

Näitä ajatuksia pyöriteltyäni koen, että ainakin osan opiskelijan palautteen janosta saisi tyydytettyä oppimisanalytiikalla – entä sinä?

Lähteitä

Auvinen, A-M. 2017. Oppimisanalytiikka tulee – oletko valmis?. Suomen eOppimiskeskus ry. http://poluttamo.fi/2017/08/02/oppimisanalytiikka-tulee-oletko-valmis/ 

Keurulainen, H, Siitari M-L ja Ylitervo, R. (toim.). 2018. Kokemuksia ja näkemyksiä uudistuvasta ammatillisesta oppimisesta: Ohjaaminen arvioinnin funktiona (s. 89 – 97). Jyväskylän ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-517-3

———–

Kirjoittaja Satu Aksovaara työskentelee JAMKissa opettajankouluttajana.

Blogikirjoitus on laadittu osana APOA – avain parempaan oppimiseen AMKeissa -hanketta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.