Tutkimukset meiltä ja maailmalta osoittavat, että datasta saatavat tiedot innostavat suurinta osaa opettajista ja opiskelijoista. Millaista dataa tarvitaan pedagogiikan näkökulmasta ja miten sitä voidaan hyödyntää, kysyvät Raisa Koivusalo ja Pia Kiikeri.

Data-analytiikka ja opetuksen suunnittelu verkkoympäristössä liittyvät yhä kiinteämmin yhteen. Keskeisinä tavoitteina ovat opiskelijoiden oppimisen ja opintojen etenemisen tukeminen. Data mahdollistaa tarpeellisen informaation kokoamisen kurssin suunnittelun avuksi, jotta sisällöt ja prosessi tukisivat oppimista.

Millaisia keinoja data tarjoaa opettajan työn tueksi?

Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa data-analytiikkaa on tutkittu oppimisanalytiikan näkökulmasta. Mahdollisuuksia tarkastellaan juuri pedagogiikan näkökulmasta: mitä ja millaista dataa halutaan ja tarvitaan. Tietysti pohditaan myös datan hyödyntämisen mahdollisuuksia.

Datatietoa voi kerätä esimerkiksi jo kurssin alkupuolella. Data kertoo, ovatko opiskelijat päässeet opintojaksolla hyvään alkuun. Moodleen on mahdollista laatia myös eräänlainen ”hälytysjärjestelmä”. Tällöin opettaja saa automaattisesti viestin, jos opiskelija ei ole aloittanut opintojaksoa tai aloituksessa on ongelmia. Mahdolliset pulmat voi ratkoa jo alkuvaiheessa.

Datan avulla voi tarkastella opiskelijoiden liikkumista sivustolla ja sitä, miten paljon aikaa he käyttävät materiaaleihin perehtymiseen. Tällaista informaatiota voi hyödyntää opintojakson aikatauluja suunniteltaessa. Jos opiskelijat viipyvät pitkään jossakin kohdin kurssia, on ehkä syytä miettiä, ovatko tehtävät haastavia tai olisiko tehtävänantoa aiheellista muuttaa.

Toiveena visusalisoitu data

Data-analytiikka tarjoaa paljon hyötyä ja iloa myös opiskelijoille. Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kyselyissä on todettu, että opiskelijat ovat kiinnostuneita opintojaan koskevasta datatiedosta. Opiskelijoiden toiveena on ollut saada näkyville etenkin visualisoitua datatietoa.

Visualisointiraportit eivät vielä tällä hetkellä ole Haaga-Helian opiskelijoiden hyödynnettävissä. Opintojen etenemistä eri kursseilla voi seurata Moodlessa näkyvän edistymisen seurannan eli ”madon” avulla. Opettaja voi määritellä tehtävät ja aineistot, joiden suoritustilanne ilmenee väreinä. Punainen muuttuu vihreäksi, kun tehtävä on palautettu tai suoritettu. Tämä yksinkertainen visualisointi ilmaisee kuitenkin vain määrää, ei opiskelun laatua tai opiskelijan etenemistä suhteessa muihin opiskelijoihin.

Dataa on mahdollista kehittää myös oppimisen ilmaisemisen tueksi. Opettaja voi seurata oppimista laatimalla kysymyksiä ja pieniä tehtäviä. Dataa voidaan hyödyntää myös opiskelijoiden tuntemusten kartoittamiseen, opintojakson arviointiin tai sillä koota tietoa opintojen etenemisestä.

Data lisää luovuutta

Kaikkia data ja sen kokoaminen ei innosta. Tutkimukset meiltä ja maailmalta kuitenkin osoittavat, että suurinta osaa opettajista ja opiskelijoista datasta saatavat tiedot innostavat. Opettajat haluavat kehittää opintojaksojaan ja ohjaavat opettajat seurata opiskelijoiden opintojen etenemistä. Opiskelijat haluavat edetä samassa tahdissa muun ryhmän kanssa.

Data-analytiikkaan tutustuminen ja perehtyminen tukee erilaisten sisältöjen ja käyttömahdollisuuksien kehittämistä ja luomista. Tärkeä taito on datan tarjoamien tietojen ja lukujen analysointi- ja tulkintataito. Opettajilla on runsaasti pedagogista osaamista, joka ehdottomasti hyödyttää tulkintaa. Tietojen tulkinta ja sisältöjen suunnittelu tarjoaa tilaisuuden innovatiiviselle luovuudelle. Dataa ei missään nimessä kannata pelätä tai olla siitä huolissaan.

Opettaja voi esimerkiksi suunnitella opintojaksolle erityyppisiä palautepisteitä. Tällaiset välipalautteet voivat olla vaikkapa lyhyitä kysymyksiä, joihin vastaamiseen ei opiskelijalta kulu paljon aikaa. Hyvin aseteltu kysymys antaa runsaasti arvokasta tietoa. Opintojaksoa voi rakentaa teemoittain. Jokaisen teeman jälkeen opiskelija voi antaa pienen palautteen. Palautteet antavat tietoa, miten koko kurssi etenee ja mikä on yksittäisen opiskelijan tilanne.

Ongelmien tunnistamisen avuksi

Ihanteellisinta olisi, jos koottu data tukisi sekä opiskelijaa että opettajaa. Tämä ei kuitenkaan vielä ole mahdollista. Tulevaisuudessa on mahdollista saada analytiikkatietoa, joka kertoo opiskelijan tekstin lukemiseen käyttämän ajan tai tekstissä olevien kirjoitusvirheiden määrän ja sen, mitkä virheet tekstissä toistuvat. Nämä tekijät voivat olla yhteydessä lukihäiriöön. Lukihäiriön ja muidenkin oppimisvaikeuksien tai hahmottamisongelmien tukemiseen on nykyisin tarjolla monia keinoja ja mahdollisuuksia. Opiskelijaa pystytään auttamaan heti, kun asia havaitaan.

Data-analytiikkaa voidaan hyödyntää myös nopeasti etenevien opiskelijoiden tarpeiden ja toiveiden huomioimisessa. Mitä mahdollisuuksia data tarjoaa heidän opintojensa suunnittelussa? Kurssin aikataulu voidaan suunnitella siten, että yhden tehtävän tekeminen aukaisee seuraavan. Näin jokainen voi hallita omaa aikatauluaan ja suoritustaan.

Dataa liittyy vastuu

Verkkokursseja on mahdollista toteuttaa todella monella tavalla. On hyvä pohtia verkkokurssia oppimisen kannalta ja miettiä, miten oppimisen saisi sekä opettajalle että opiskelijalle näkyväksi. Kurssin arvosanan antamista voisi uudistaa siten, että se muodostuisi prosessista eikä tentistä tai laajasta kirjallisesta tehtävästä. Kirjallisen tehtävän voi pilkkoa pienempiin osiin tai osa tehtävästä voisi koostua lyhytvastauksista tai monivalintakysymyksistä.

Dataan ja data-analytiikkaan liittyvät olennaisena osana myös eettiset kysymykset: mitä dataa saadaan kerätä, kuka sitä näkee ja miten dataa käytetään. Näitä vasten tarvitaan koko organisaatiota koskevat linjaukset. Niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden on tärkeää tietää toiminnan säännöt – vastuut, oikeudet ja velvoitteet.

Data-analytiikkaan ladataan tällä hetkellä paljon odotuksia niin oppilaitoksissa kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Opiskelijamäärät kasvavat ja opintojen läpäisyä halutaan nopeuttaa. Ilman toimivaa analyyttista työkalua ei kaikkiin haasteisiin pystytä vastaamaan. Analytiikan työkalut kehittyvät nopeammin ja niistä muodostuu opetusalan eri toimijoille hyödyllisiä työvälineitä, kun eri osapuolet osallistuvat niiden kehittämiseen.

Kirjoittajat

Raisa Koivusalo, VTT, FM, vanhempi lehtori, Haaga-Helia

Pia Kiikeri, KM, AmO, AmE, digiope, lehtori Haaga-Helia opettajakorkeakoulu

Lähtiessäni APOA-hankkeeseen mukaan minua jännitti, miten selviytyisin oppimisanalytiikan maailmassa. Käsitteenä sitä enempää tuntematta yhdistin asian erilaisiin analytiikkatyökaluihin ja mieltä askarrutti, miten selviydyn oppimisympäristössäni erilaisten kuvaajien, diagrammien ja pylväiden analysoinnista järkevässä ajassa. Analytiikka kun ei ole koskaan ollut oma erityisvahvuuteni. Lisäksi pyöri isoja kysymysmerkkejä siitä, miten pystyisin edes muodostamaan analytiikkaa oppimisympäristööni.

Helpotus oli suuri, kun itselleni selvisi, että oppimisympäristö olikin käsitellyt jo tietämättäni monenlaista tietoa valmiiksi, ja sen näkyväksi saamiseen oppimisympäristössä riitti pelkkä napin painallus.  Eri näkymää vaihtaessa sain kätevästi esiin nimilistoja mm. kuka oli katsonut ja mitä oli katsottu omista oppimisympäristööni laittamistani tiedostoista. Pystyin jopa seuraamaan, mihin aikaa oppimisympäristössäni oli pyöritty. Oli helpottavaa huomata, että oppimisympäristön kaavioita ja pylväitä pystyy tulkitsemaan heikommallakin analysointitaidolla. Innostus asiaa kohtaan vain kasvoi, kun ymmärsin, että verkko-oppimisanalytiikka voi tarjota opettajalle todella mahtavan työkalupaketin, jolla voidaan nopeasti havaita mm. kuka opintojaksolla ei ole edennyt tehtävissään ollenkaan tai kuka puolestaan etenee nopealla tahdilla. Pienellä silmäyksellä voi saada käsityksen, miten koko ryhmän työskentely sujuu kokonaisuutena jonkin asian parissa.

Mahdollisuudet tuntuivat rajattomilta ja tartuin innolla omaan haasteeseeni. Halusin rakentaa vieraan kielen opintojakson, jolla on mahdollista suorittaa opintopisteensä valitsemallaan tahdilla, hitaasti tai nopeasti ja omista lähtökohdistaan lähtien valiten joko itsenäisen etenemistavan tai tavan, jossa osallistuu verkko-opetusistuntoihin tai jotakin siltä väliltä.

Kahden pilotin jälkeen, lukuisten työtuntien jälkeen, en tunne oloani vielä voittajaksi tässä haasteessa, mutta paljon olen oppinut matkan varrella. Käsitykseni siitä, että analytiikkatyökalut ovat opettajalle tärkeä ja välttämätön tuki matkalla päämäärään, on edelleen vahvistunut. Se, mikä kuitenkin on selkeytynyt eniten, on käsitys siitä, että haastavin osa opettajan työssä ei ole näiden työkalujen käyttö, vaan koko opintojakson laatiminen oppimisympäristöön niin, että oikeat työkalut on valjastettu apuvälineeksi käyttöön niin, että opettaja pystyy järkevästi tukemaan ja ohjamaan erilaisten opiskelijoiden matkaa oppimisprosessin eri vaiheissa. Työ on todella monisäikeinen, haastava paketti eri vaiheineen ja vie aikaa, ja jo koko prosessin eri säkeet ovat avautuneet itselleni vasta useamman opintojaksototeutuksen myötä.

Ensimmäinen vaihe, joka monella meistä on jo onneksi valmiina useampiin opettamiimme aiheisiin, on saada opetettava materiaali kokoon.  Materiaalin vienti oppimisympäristöön ei sellaisenaan riitä, vaan se on saatava myös vielä sellaiseen muotoon, että myös opiskelija pystyy selkeästi hahmottamaan, miten materiaalin kanssa edetään sujuvasti.  Osaan opetettavista aineista löytyy valmiita oppikirjoja harjoituksineen, toisiin opettajan on itse luotava koko paketti. Oppimisanalytiikassa on usein kyse ”jälkien jättämisestä”. Kun materiaalivalintoja harkitsee, kannattaa ehdottomasti pohtia, millaisia jälkiä opiskelija jättää myös materiaalin parissa edetessään. Mikäli paketin tekee kokonaan itse, voi jälkiä olla jopa helpompi seurata. Jo materiaalia rakentaessa oppimisympäristöön kannattaa huomioida myös erilaisia pedagogisia lähestymistapoja ja opiskelijoiden erilaisuutta. Erilaisten mahdollisuuksien tarjoaminen ja koonti oppimisympäristöön selkeällä tavalla on todellakin iso, aikaa vievä haaste.

Seuravana vaiheena on luoda opintojaksolle kohtia, joissa opiskelija pääsee tekemään näkyväksi oppimistaan ja joilla oppimista oppimisympäristössä pystytään analysoimaan tarkemmin. Näitä luodessa täytyy olla tarkkana, että niitä on järkevä määrä sekä laadullisesti että määrällisesti myös opettajan näkökulmasta. On harkittava tarkkaan, miten saadaan syvällistä, todellista tietoa oppimisesta, koska opettaja ei pysty seuramaan kaikkea opintojaksolla tehtyä.

Mikäli opintojaksolla opiskelevat etenevät opintojaksolla eri tahdissa, on opintojaksoon luotava lisäksi myös järjestelmä, joka mahdollistaa opiskelijan etenemisen omassa tahdissaan, myös silloin, kun opettaja ei itse ole oppimisympäristössä konkreettisesti paikalla.

Kun alkurunko on kunnossa, on seuraava tärkeä vaihe koko opintojakson aikataulutus. Mikäli saman opintojakson on tarkoitus palvella erilaisia etenijöitä esim. itsenäisesti eteneviä ja verkko-tunneille osallistujia, on aikataulurunko oppimistehtävineen ja verkkoistuntoineen suunniteltava eri ryhmille toimivaksi niin, että eri aikataulujen osat edelleen linkittyvät koko toteutukseen osallistuvalle ryhmälle yhdeksi kokonaisuudeksi. Kun kokonaisuus on hahmotettu, on aikataulusta vielä etsittävä erityiset kohdat, joissa opettajan kannattaa hyödyntää oppimisympäristön ns. valmiita seurantatietoja. Nämä hetket oppimistehtävien seurannan lisäksi on opettajan merkittävä omaan kalenteriinsa opintojakson ajalle tarkasti, jotta opettaja osaa kiireenkin keskellä olla valveilla opintojaksollaan juuri oikealla hetkellä.

Koko yllä olevaan prosessiin kietoutuu myös ohjaus opintojaksolla eri vaiheissa ja eri tavoilla. Opettajana on mietittävä, miten opettajana saa erilaisilla tavoilla etenevät opiskelijat kokemaan, että kukaan ei tee opintojaksolla työtä yksin, vaan apua ja ohjausta on tarjolla, kun sitä tarvitaan. Opettajalla on myös oltava selkeä suunnitelma, miten auttaa erilaisissa ongelmatilanteissa olevia opiskelijoita. Opintojaksoa pitäessä on iso hyöty, jos opettajana on etukäteen pystynyt tunnistamaan mahdollisia ongelmakohtia tulevalla opintojaksolla ja osannut tuottaa valmista tukimateriaalia niihin valmiiksi jo koko oppimateriaalia suunnitellessa.

Kun opintojakso alkaa, pitäisi oppimisympäristön periaatteessa olla valmis lähes viimeistä piirtoa myöden. Silti oppimisympäristö ei edelleenkään ole lopullinen, vaan vaatii aina säätöä osallistuvien opiskelijoiden osalta ja ympäröivässä elämässä mukautumista erilaisiin arjen tuomiin haasteisiin. Opintojaksolle osallistuvien joukko on ryhmiteltävä, jotta heidät voi luotsata suorittamaan opintojaksoa tavalla, joka tukee etenemistä.   Ryhmittelyiden jälkeen seuranta voi toimia, kunhan aikataulut on konkretisoitu erilaisin päivämääräasetuksin oppimisympäristöön. Tämän lisäksi opettajan on oltava läsnä opiskelijoille opintojaksolla tarvittaessa valmiina kannustamaan, tukemaan ja ohjaamaan tarvittaessa niin oppitunneilla kuin verkossakin.

Koko prosessi on pitkä ja vaativa. Itse koin, että jossakin vaiheessa tein periaatteessa yhden toteutuksen sisään useampaa eri toteutusta jo runkovaiheessa. Opintojaksoa pitäessäni tuntui, että sudenkuoppia oli matkalla paljon ja aika moneen tuli tipahdettua. Jokaisessa kuvaamassani vaiheessa on omat riskinsä tehdä virheitä. Erityisen haastava on opiskelijan ohjausprosessi, koska jokainen yksilö on erilainen ja oppiminen on aina monitahoinen asia.

Oppimisanalytiikkaan liittyvät keskeiset analytiikkatyökalut eivät todellakaan ole normaalille opetustyössä pyörivälle opettajalle se ongelma, vaan kiehtova apuväline. Niiden käytön myötä nousee kuitenkin paljon ongelmia ratkaistavaksi. Tässä prosessissa on opettajan tärkeä muistaa oma rajallisuutensa ja jaksaminen. Nykymaailmassa olevilla resursseilla matkaa on tehtävä pienin askelin ja itseensä on uskottava. Kun sudenkuoppia tulee, niistä opitaan ja jatketaan eteenpäin paljon viisaampina.  Opettajan on myös ymmärrettävä itse, että täydellistä opintojaksoa ei loppujen lopuksi taida olla, mutta useimpia opiskelijoita opintojaksolla kannustaa jo sillä, että opettajana on löytänyt konsteja olla opintojaksolla aidosti läsnä, yrittää parhaansa ja uskaltaa myös myöntää, ettei ole täydellinen itsekään.

Kirjoittaja

Minna Iitti toimii Satakunnan ammattikorkeakoulussa ruotsin lehtorina sekä pilottiopettajana SAMKin APOA-hankkeessa.

Teksti on julkaistu 11.12.2020 myös Satakunnan ammattikorkeakoulun APOA-blogissa osoitteessa: https://apoa.samk.fi/2020/12/oppimisanalytiikka-tulee-ja-voi-tuoda-joustavuutta-opiskeluun-oletko-valmis-hyppaamaan-prosessiin/ 

Tethics 2020 (Conference on Technology Ethics) konferenssi pidettiin aiemmasta poiketen verkkokonferenssina. Vuosittainen konferenssi on jo neljäs perättäinen, jonka Turun yliopisto järjestää tärkeän, uuden aiheen ympärille. Konferenssi on avoin eri tekniikan ja etiikan aloilta tuleville henkilöille ja tälläkin kertaa mukana oli tutkijoita niin talouden, terveyden, tekoälyn kuin tietotekniikankin aloilta. Keynote -puhujina kuultiin Berns Carlstedt Stahlia De Montfort yliopistosta ja Turun kauppakorkeakoulun Maija-Riitta Ollilaa. Ollila on julkaissut vuonna 2019 teoksen Tekoälyn etiikka, joka siirtyikin lukulistalle heti esityksen jälkeen.  

SAMK sai mukaan yhdessä Helsingin yliopiston kanssa Tethics 2020 – konferenssiin esityksen APOA-hankkeeseen liittyen. Esitys ja julkaisuartikkeli ”Students´ perceptions about data safety and ethics in learning analytics” perustuu näissä kahdessa tutkimuksessa mukana olleessa korkeakoulussa tehtyyn opiskelijakyselyyn, jonka tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden asenteita, odotuksia ja eettisiä ajatuksia oppimisanalytiikkasta. Taustalla oletuksena oli, että suomalainen duaalimalli luo erilaisen ajattelutavan riippuen siitä, opiskelevatko opiskelijat enemmän tiede- ja tutkimuspainotteisessa (tiede)yliopistossa vai ammattikorkeakoulussa, joka on profiloitunut työelämäkeskeisemmäksi ja käytännönläheisemmäksi korkeakouluksi.  

Kyselyyn vastasi keväällä 2020 ennen koronapandemian alkua kaiken kaikkiaan n. 200 opiskelijaa, joista 75 % ammattikorkeakoulusta ja 25% yliopistosta. Molemmissa vastaajaryhmissä suurin ikäjoukko oli 20-25 vuotiaat. Helsingin yliopistossa kysely toteutettiin ohjelmoinnnin MOOC -opintojakson  (Massive Open Online Course) osallistujille, kun taas puolestaan Satakunnan ammattikorkeakoulussa turvauduttiin sähköiseen lomakekyselyyn, johon vastaajat valikoituivat kampuksella paikalla olleiden opiskelijoiden joukosta. Kyselyn laatimisen taustamateriaalina käytettiin mm. APOA-hankkeessa toteutettujen opiskelijatyöpajojen koottuja ja julkaistuja tuloksia. 

Tuloksina voidaan todeta, että opiskelijoiden yleinen asenne molemmissa korkeakouluissa oppimisanalytiikkaa kohtaan on postitiivinen ja he toivovat, että oppimisanalytiikka auttaisi heitä suunnittelemaan ja visalisoimaan opintojaan paremmin sekä opettajia paremmin seuraamaan heidän etenemistään opintojaksolla ja tukemaan heitä opinnoissa jopa ilman, että he sitä pyytävät. Opiskelijoiden huolet kohdistuivat oppimisdatan säilyttämiseen ja erityisesti sen tietoturvaan. Suurimmat erot puolestaan löytyivät opiskelijoiden mielipiteisiin  siitä, saako oppilaitos hyödyntää kaikkea sen käyttöönsä saamaa dataa opiskelijan opintojen edistämiseen, saako opiskelija tarpeeksi tietoa oppilaitoksen keräämästä datasta ja tietääkö opiskelija, mitä dataa kerätään, saako oppilaitos käyttää omaksi hyödykseen opiskelijoista kerättyä dataa sekä tietävätkö opiskelijat poistekaanko heitä koskeva data heidän valmistumisensa jälkeen. Tämä tutkimus olisi jatkossa hyvä toteuttaa useammassa korkeakoulussa ja verrata näin saatuja tuloksia tässä saatuihin. Voi olla, että myös koronavirus-tilanne tällä hetkellä vaikuttaisi tuloksiin. Nämä tulokset ovat kerätty keväällä, ennen korona-pandemian alkua. 

Proceedings-teos ja myös meidän julkaisu on luettavissa osoitteessa: http://ceur-ws.org/Vol-2737/

Kirjoittaja

Katja Lempinen, APOA-projektipäällikkö, SAMK

Teksti on julkaistu 20.11.2020 myös Satakunnan ammattikorkeakoulun APOA-blogissa osoitteessa: https://apoa.samk.fi/2020/11/tethics2020-etiikkaa-tekniikkaa-ja-vahan-oppimisanalytiikkaakin/

Näin syysloman jälkeen alkaa paitsi joulun odotus niin myös seuraavan kevään opintojaksojen suunnittelu. Aloitin opetustehtävissä SAMKissa syksyllä 2019 ja pääsin melkein heti mukaan myös APOA-hankkeeseen. Vuosi sitten tähän aikaan suunnittelin siis tulevien opintojaksojeni sisältöjä, opettelin samaan aikaan uuden organisaation tapoja ja oppimisanalytiikan alkeita, ja samalla mietin miten hyödyntää oppimisanalytiikkatyökaluja APOA-pilottiopintojaksollani.

Uudella opettajalla oli paljon opittavaa, mutta nyt vuosi tuon kokemuksen jälkeen olen tyytyväinen, että Moodlen oppimisanalytiikkamahdollisuudet tulivat heti alusta alkaen tutuksi ja samalla käyttöön kaikille opintojaksoilleni.

Activity Services -pilottiopintojaksosta tarjottiin opiskelijoille keväällä 2019 kaksi erillistä toteutusta: toinen kokonaan verkossa ja toinen lähiopetuksena. Opetin lähiopetustoteutuksen, joka koostui luennoista, Moodlessa tarjolla olleesta opiskeltavasta materiaalista ja opiskelijoiden pitämistä esitelmistä. Niiden lisäksi opiskelijat muun muassa antoivat esityksistä toisilleen palautetta Moodlen keskustelualueella.

Esittelin opiskelijoille ensimmäisellä luennolla APOA-hankkeen ja oppimisanalytiikan idean. Näytin Moodlesta mitä opettaja voi oppimisanalytiikkatyökalujen avulla seurata ja huomioida, ja miten opiskelijat voivat seurata omaa edistymistään. Seurasinkin tarkasti muun muassa luettavaksi annettujen artikkelien ja muun materiaalin avauksia, ja myöhemmässä vaiheessa myös näytin opiskelijoille seurantakaavioita, joista näkyi yleisellä tasolla avauksien määrä. Tästä huolimatta vahva suositukseni lukea tietyt artikkelit tai yritykseni saada niiden pohjalta aikaan keskustelua luennolla ei toiminut, joten vastaisuudessa luettavasta materiaalista täytynee tehdä pakollista.

Pilottiopintojaksolla annettiin ja saatiin paljon vertaispalautetta ja opiskelijat olivat siitä todella mielissään. Olen sittemmin lisännyt lähes jokaiselle opintojaksolleni enemmän palautteen antamista: opettajan antaman palautteen lisäksi itsearviointia, ryhmän arviointia ja vertaispalautetta, kirjallisesti ja suullisesti. Näen palautteen antamisessa ja saamisessa tulevaisuudessa vielä enemmänkin mahdollisuuksia myös oppimisanalytiikkaa hyödyntäen.

Nyt itselläni on takana reilu vuosi matkailun opettajana ja APOA-hankkeessa, ja on aika alkaa suunnitella Activity Services -opintojakson ensi kevään toteutusta. Pilottiopintojakson kokemuksen myötä seuraavalla toteutuksella on mahdollista hyödyntää yhä enemmän oppimisanalytiikkaa ja oppia samalla itse uutta. Toivoisin löytäväni uusia keinoja etenkin opiskelijoiden motivointiin ja kannustamiseen (esimerkiksi automaattiviestit analytiikan pohjalta), yksilöllisempien tehtävien tarjoamiseen ja palautteen lisäämiseen.

Kirjoittaja:

Emma Roinila toimii Satakunnan ammattikorkeakoulussa Palveluliiketoiminnan osaamisalueella lehtorina ja on ollut SAMKin APOA-osahankkeessa pilottiopettajana.

Teksti on julkaistu 9.11.2020 myös Satakunnan ammattikorkeakoulun APOA-blogissa osoitteessa: https://apoa.samk.fi/2020/11/oppimisanalytiikka-uuden-opettajan-apuna/

Kenties otsikko on hieman raflaava mutta näin pilottiopettajan näkökulmasta katsottuna vastaus tuohon riippuu päivästä. Syksyllä 2019 ensimmäistä pilottiopintojaksoa suunnitellessani olin aivan innoissani Moodlen 3.0 kaikista mahdollisista lohkoista, aktiviteeteista ja kaavioista. Olin toki käyttänyt Moodlea jo vuosia ja luulin osaavani käyttää sitä monipuolisesti mutta käytön ohjauksessa totesin olevani aivan vasta-alkaja. Jo pelkän Asetukset-osion takaa löytyi aivan uusi ja ihmeellinen maailma, joka tarjosi mahdollisuuden päästä katsomaan kaikkea ennalta arvaamatonta. Tiedonhaluisena ihmisenä, en uteliaana 😉 kävin kurkistamassa mm. materiaalien avauksia ja tunsin suurta pettymystä, kun minun niin innostavana kokemani artikkeli oli jäänyt opiskelijoilta kokonaan avaamatta. Miten tämä saattoi olla mahdollista? En ilmeisesti ollut osannut motivoida opiskelijoita tarpeeksi artikkelin lukemiseen, enkä ollut korostanut riittävästi sen merkitystä oppimiselle. Tätä pitäisi siis kehittää – voisiko se onnistua paremmin tarkemmalla opintojakson rakenteen suunnittelulla vai mitä pitäisi tehdä? 

Vaikka Moodlen työkalujen käytön harjoittelu olikin mielenkiintoista, koin varsinaisen ahaa-elämyksen perehtyessäni Aaltosen (2018) julkaisemaan pro graduun opiskelija-analytiikasta verkko-oppimisympäristössä. Ymmärsin, että en voi rakentaa opintojaksoa, joka edesauttaisi opiskelijoiden oppimista, vain käyttämällä mahdollisimman paljon erilaisia työkaluja ja itsearvioivia testejä. Minun pitäisi suunnitella opintojakso mittaamaan oppimistavoitteisiin pääsyä oppimistulosten kautta. Opetussuunnitelmassa kirjoitettu opintojakson osaamiskuvaus tuli näin näkyväksi myös Moodlessa, mitä en koskaan aiemmin ollut ymmärtänyt tehdä. En voi sanoa, että työ olisi jotenkin helpottunut – päinvastoin. Aikaa ja vaivaa se vaati mutta tulos oli mielestäni huomattavasti parempi. Samoin opiskelijoiden palaute tuki omaa kokemustani. 

No miksi tuo otsake? Suunnitellessani toista pilotoitavaa opintojaksoa tänä syksynä, luulin osaavani jo suunnitella paremmin opintojakson, jolla pystyisin motivoimaan opiskelijoita oppimaan. Tarjoaisin heille monipuolisen materiaalipankin, joka saisi opiskelijat lukemaan, näkemään, kokemaan sekä käymään kriittistä keskustelua ja antamaan toisilleen vertaistukea. Näkisin eri menetelmiä käyttäen heidän mahdolliset haasteensa sekä pystyisin riittävän ajoissa tukemaan heitä opiskelussaan ja kannustamaan uuden oppimiseen. Näin opintojakson lähestyessä loppuaan voin todeta onnistuneeni joissakin tavoitteissani mutta valitettavan paljon näen edelleen itsessäni kehittämishaasteita. Aikaa opintojakson suunnitteluun ja toteutuksen tekemiseen olen käyttänyt runsaasti, eikä kaikki todellakaan ole mennyt “kuin Strömsössä”. Onko oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opettaja siis “tuhon tiellä” loputtomassa aikapulassaan vai saako hän siitä omaan toimintaansa lisäarvoa? Minun kokemukseni kaikessa raadollisuudessaankin on, että oppimisanalytiikkaa tulee ilman muuta hyödyntää, jotta mm. pystyy kehittämään itseään oppimisen ohjaajana ja saa olla aktiivisemmin mukana opiskelijoiden oppimisprosessissa. Eikä tietenkään pidä unohtaa analytiikan tuottaman tiedon laajempaa merkitystä esim. opetussuunnitelmien ja koulutuspoliittisten strategioiden mietinnöissä. 

Lähteet:

Aaltonen, M. 2018. Opiskelija-analytiikka verkko-oppimisympäristössä. Itä-Suomen yliopisto. 

Kirjoittaja:

Anu Elo toimii Satakunnan ammattikorkeakoulussa lehtorina Hyvinvointi ja terveys -osaamisalueella sekä pilottiopettajana SAMKin APOA-osahankkeessa.

Teksti on julkaistu 26.10.2020 Satakunnan ammattikorkeakoulun APOA-blogissa osoitteessa https://apoa.samk.fi/2020/10/oppimisanalytiikka-opettajan-apu-vai-tuho/.

Linda Saukko-Rauta 2013. (CC BY-NC-ND): https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi

Nopeasti ympäri maailmaa levinnyt koronavirus (COVID-19) sai aikaan sen, että kaikki Suomen ammattikorkeakoulut tempaisivat mahtavan digiloikan keskiviikkona 18.3.2020. Historiankirjoihin on myös syytä merkitä, että loikka oli kerrassaan komea ja yltää vielä pitkälle. Tämän postauksen kirjoittajat Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) APOA-tiimistä totesivat, että nyt on oiva tilaisuus heittää myös sopiva määrä oppimisanalytiikkaa mukaan tähän koronamaustettuun verkko-opetussoppaan.

Tiimimme pisti ennätysajassa pystyyn uuden etäkoulutuspaketin Moodlen työvälineistä ja oppimisanalytiikan tuominen mukaan heti ensimmäisiin koulutuksiin oli erinomainen idea, kun lähdettiin keittelemään tätä uutta soppaa. Aluksi lähdimme liikenteeseen konkreettisesti päivänpolttavasta kysymyksestä: miten muutan kurssin tai tentin etäopetukseksi? Tarjoilimme oppimisanalytiikan keskeisenä soppa-aineksena siihen, että opettajat pysyvät selvillä, missä opiskelijat menevät ja ketkä opiskelijat tarvitsevat apua opinnoissa etenemiseen. ”Loppujen lopuksi uusi keitto syntyy helposti, kun vain hieman muotoillaan opetusta uudelleen”, oli viestimme. 

Tarjoilimme soppareseptin keittäjille heti tuoreeltaan. Resepti on juuri kehitetty, joten otamme mielellämme vastaan kommentteja ja kokemuksia siitä.    

Verkko-opetussopparesepti 

1. Sovella: löydä omaan soppaasi sopivat raaka-aineet. 

1. Ruokalista: opiskelijat tarvitsevat työskentelylleen maalin, viitoita heille tie sinne. 

1. Kattila: opetuksesi tarvitsee kotipesän – keskiön, joka on usein Moodle. 

1. Ei liikaa ainesosia: Keep it simple! (opiskelijoiden toive). 

1. Anna muidenkin hämmentää: pidä yllä avointa oppimisen ja tiedonkulun ilmapiiriä. 

1. Maista välillä: palaute ja arviointi suuntaavat oppimista. 

1. Älä polta pohjaan: mitoita opiskelijan työmäärää tavoitteen saavuttamiseksi. 

1. Hanki tarvittaessa apukokki: älä hamstraa kaikkea työtä itsellesi! (Käytä analytiikkatyövälineitä tehokkaasti hyödyksi.)
   

1. Kysy syöjiltä mielipide: kurssin aikainen palaute – kehitä ketterästi. 

1. Reseptejä on jaossa: keittäjille on tarjolla paljon koulutuksia ja tukimateriaalia, tätä soppaa ei kukaan saa valmiiksi yksin. 

Tämän soppareseptin avulla uskomme, että saamme myös Moodlen analytiikkatyövälineet valjastettua avuksi opiskelijoiden opintojen tukemisessa tässä poikkeustilanteessa. Toki koulutuspalettiimme kuuluu nyt myös tarkempi perehtyminen monenlaisiin Moodlen ominaisuuksiin kuten edistymisen seurantaan ja arviointikirjaan. 

Hyviä soppia kevääseen!
Sanna Sintonen & Jarmo Vihmalaakso